sunnuntai 31. elokuuta 2014

Raatteen puolimaraton

Tänään pääsin testaamaan kuntoa puolimaratonilla. Vauhdinjaoksi olin miettinyt, että ensimmäiset 11 kilometriä juoksen aika rauhaksiin ja sitten viimeinen kymppi kovaa. Kisahan juostiin yhteen suuntaan, joten kisakansliasta oli kyyti kilpailun lähtöpaikalle. Juoksijoiden varusteet taas toimitettiin lähtöpaikalta takaisin maalialueelle joten järjestelyjen osalta tämä vähän erikoisempi systeemi sujui varsin mallikkaasti.

Ensimmäiset maratoonarit olivat juuri tulossa puolimaratonin lähtöpaikalle, kun meidät lähetettiin matkaan. Juntusen Ismo otti tapansa mukaan todella kovan startin ja minä yritin hillitä vauhtia parhaani mukaan. Muut jäivät ilmeiseti heti kauemmaksi koska askelten ääni hävisi aika nopeasti. Siinä sitä sitten juostiin Ismon kanssa peräkanaa yksitoista kilometriä. Minä sain välillä kiinni ja välillä Ismo karkasi vähän kauemmas. Tuntui ihan mukavalta ja huikkailin huoltopisteille ja katsojille jotain hölmöilyjä.

Tähän asti oltiin tultu tietysti mäkien takia vaihtelevaa vauhtia, mutta keskiarvo oli noin 3'43 / km. Yhdentoista kilometrin kohta tuli juuri oikeastaan reitin korkeimmalle kohdalle, joten siitä pääsi sitten laskettelemaan helppoon alamäkeen ja näin ollen vauhti oli aluksi paljon tavoitetta kovempaakin. Ohitin samantien vauhdinlisäyksen seurauksena Ismon joka huikkasi kannustuksensa ja alkoi jäädä taaemmas.

Isojen alamäkien jälkeen kun piti jatkaa taas omin voimin työskentelyä tuntui aluksi ettei vauhtia saa jaloista irti millään. Siitä ne taas kuitenkin lämpesivät uudestaan ja askel alkoi tuntua lentävämmältä. Lopussa tultiin tosi ahtaasta alikulusta Jätkänpuistoon. Veikkaanpa, että esimerkiksi Ultra-Maileri joutuisi tuosta konttaamaan läpi. Tuo hiekkatiepätkä oli jo oikeasti vähän tuskaista, mutta mitä tuosta kun matkaa oli jäljellä enää muutama kilometri. Siinä mutkiteltiin sen verran, että pääsin näkemään muiden jääneen jo kauas. Pienoinen kiusaus siinä oli hölläillä eikä vauhti aivan tapissa pysynytkään. Vika kymppi vei kuitenkin 34'10 paikkeille ja kokonaisajaksi tuli 1:15'30.

torstai 28. elokuuta 2014

Raatteen puolimaratonin ennakkotunnelmia

SAUL-kisojen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä pm-kympillä mutta aika nopeasti tuli selväksi ettei sinne kannata kahden päivän palautumisajalla lähteä. Olin hyvin väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin enkä usko, että pm-kympillä olisi ollut mitään saavutettavaa. Otin koko alkuviikon hyvin kevyesti ja matkustelin torstaina tänne Suomussalmelle.

Loppuviikosta kevyempi meno alkoi näkyä peruslenkkien vauhdeista, kun ne kiihtyivät ja kiihtyivät lähemmäs 4 min / km tahtia ja lopulta sunnuntaina allekin. Totesin, että nyt on Matti valmis aloittamaan puolimaratonharjoittelun. Laadin ohjelman kohti Kiiminki-maratonin puolikasta ja tähtäimessä olisi 1.15 alitus.

Ketään ei varmasti yllätä, että puolimaratonin harjoitusohjelmani koostuu runsaasta määrästä kevyttä juoksua, muutamasta vauhtikestävyyslenkistä ja pienestä määrästä maksimikestävyysharjoittelua. Tähtäimessä on myös muutama valmistava kisa, joista ensimmäinen on tänä lauantaina juostava Raatteen puolimaraton. Parin viikon päästä sitten Finlandialla maantiekymppi ja seuraavalla viikollahan se tavoitekisakin sitten jo häämöttää.

Tässäpä viimeisten viikkojen tekemisiä:

Kisan jälkeinen viikko:

Ma: vr + 30 minuuttia pikajuoksijoiden treenin seuraamista Raatissa + vr

Ti: 9 km kevyttä (alle 130 keskisyke)

Ke: 9,5 km kevyttä (alle 130 keskisyke)

To: alaraajojen hieronta

Pe: ap 8,5 km kevyttä, ip 10,5 km 4'00 / km

La: 18,5 km maastossa höntsäilyä velipojan kanssa

Su: 22 km 3'58 / km

Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt

Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 9' / 1' vetojen keskivauhti 3'35 / km

Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10 km kevyt

To: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt

Pe: ap 8,5 km kevyt, ip 8,5 km kevyt

La: ap 8,5 km kevyt, ip 40' tv kova 3'32 / km

Su: 25 km kevyttä höntsäilyä velipojan kanssa

Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt

Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 4' / 3' vetojen keskivauhti 3'15 / km

Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt

Tänään juoksin aamulla 10,5 km kevyttä ja iltapäivällä ohjelmassa on 8,5 km kevyttä. Huomenna aamulla 8 km ja iltapäivällä lyhyt verryttelylenkki. Lauantaina sitten Raatteen puolikkaalle.

Tarkoitus on tosiaan juosta ensimmäiset 11 kilometriä rennosti ja viimeiset 10 kilometriä sitten puolimaratontehoilla. Reitin mäkisyydestä ei ole selvyyttä, mutta veikkaisin että alkupäästä ne isoimmat nousut löytyvät. Siellä täytyy juosta varoen, että säästyy voimia lopun kovaan osuuteen. Tämän testin tarkoituksena on selvittää mitä vauhtia lähden painamaan Kiimingissä, toki olosuhteet huomioon ottaen.

tiistai 12. elokuuta 2014

Aikuisurheilun Suomenmestaruuskisat 2014 Jyväskylässä

Ontrailia seuraavat kaverit ovat jo varmaan lukeneetkin kisaraporttini, mutta ajattelin kirjoittaa vielä jotain vähän viimeistellympää kokonaisuutta koko viikonlopusta tänne blogin puolelle.

Taustalla oli todella lupaavasti mennyt viime viikkojen harjoittelu ja olin saanut viriteltyä päänuppiin todella hyvän uskon ja luottamuksen omaan tekemiseen. Aiemmat kisatkin olivat menneet hyvin tai vähintäänkin osoittaneet lupaavia merkkejä kunnosta. Kisaa odotellessa oli kerrankin hauska olla niin varma tekemisistään, että jokainen pieni sisäinen epäilyksen ääni kimposi pois itseluottamuksen muurista. Ajattelin, että minun ei tarvitse tehdä mitään erikoista - vain se mihin olin valmistautunut.

Ensiksi juostiin 5000 metriä. Jäin paukusta hännille ja eka kierros vei noin 1'22. Siitä sitten kiihdytin ajattelemaani matkavauhtiin jota nakuttelin aina 3000 metriin asti ongelmitta. Merkillistä kyllä vaikka siinä kohtaa tiesin onnistuvani tänään heti seuraavalla kierroksella oli jo niin vaikean tuntoista, että mietin keskeyttämistä ihan tosiaan kunnes 4000 metrin kohdilla tuli heikompi kierros noin 1'20. Ajattelin että enää vajaa normaali hapenottoveto jäljellä ja sain kuin sainkin nostettua vauhdin takaisin tavoitteeseen riittävälle tasolle ja tulin maaliin sarjani toisena ajassa 16'14,02.

Siinä sitten katseltiin velipojan kanssa muita 5000 metrin lähtöjä sekä kasisatasia. Kerkesin jututtaa vähän vkoskelaakin, oli oikein hauska tavata. Lopulta täytyi lähteä kotiin syömään ja palautumaan seuraavan päivän kisaa varten.

Sunnuntain ohjelmassa olevaan 10 000 metrin juoksuun oli aika vaikea latautua henkisesti. Kroppa tuntui palautuneelta ja valmiilta koitokseen, mutta kisafiilistä ei meinannut syntyä aluksi millään. Olin saanut edellispäivänä jo kaiken mitä halusin näiltä kisoilta joten tuntui ettei ole oikein mitään tavoiteltavaa. Toisaalta sopivan vötky asenne on ihan hyvä ratakympille, ei tule lähdettyä liian rämäpäisesti liikkeelle. Sitten kuin salaman iskusta käytiinkin paniikin, epävarmuuden ja hermostuneisuuden kautta ja päädyin jonkunlaiseen seesteisyyden tilaan ajoissa viivalle. Ajatuksena oli yrittää parantaa edellisvuoden tulosta.

Toistin edellispäivän taktiikan ja eka kierros oli hitaampi porukan hännillä. Matkavauhtiin kiriminen sujui helposti ja aluksi meinasi lähteä jo vähän karkailemaan turhankin nopeaksi. Juoksin puoleenväliin asti aika hyvillä fiiliksillä, kunnes kylkeen alkoi pistää. Vauhtikin notkahti aika lailla. Siinä kohtaa olin jo lähes varma, että nyt en pääse suunnittelemassani ajassa maaliin. Sitten tein jotain mitä olen vähän varovaisesti kokeillut aiemmissakin kisoissa eli suljin kellon, jäljellä olevan matkan, juoksutekniikan sekä kaikki muutkin ajatukset pois mielestäni ja annoin vaistojeni viedä juoksua eteenpäin. Miika Takala ohitti minut kierroksella jonka jälkeen täytyi hieman alkaa kuunnella mitä kierroslaskijat huutelevat että osaa painella maaliin oikeassa kohtaa. Matkaa oli kuitenkin sen verran vähän jäljellä että tsemppaaminen loppuun asti ei enää tuottanut vaikeuksia. Olin aika yllättynyt kun tulin maaliin ja näin ratakellon. Sehän meni selvästi alle tavoitteen, 33'36,87! Kädet pystyyn sen mitä pystyi ja vähäksi aikaa kakomaan kentän laidalle.

Mukava tunne kun ylitin sen mihin kesäkuussa uskoin pääseväni. Ajattelin että pystyisin pääsemään lähelle viime vuoden tasoa jos hyvin menee, mutta pääsinkin kovempaan kuntoon. Taustalla vaikuttaneita asioita jotka itse koen olleen tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta:

1. Vauhtikestävyysharjoittelun merkityksen kirkastuminen mielessä yhä edelleen. Uskomattoman tehokasta kestävyysharjoittelua vetää tavallaan aika löysiä pitkiä vetoja lyhyillä palautuksilla ja runsaalla volyymillä. Tehoharjoitukset olivat pääasiassa tekemällä aikaperustaisia vetoja kuntoradalla mikä säästi myös jalkoja.

2. Hyvin ajoitettu kilpailuun valmistava harjoittelu. Päätin heti kun totesin pystyväni harjoittelemaan, että menen kestävyys edellä ja vasta kun se on kunnossa teen ihan muutaman maksimikestävyysharjoituksen kunnon terävöittämiseksi. Viimeisen parin viikon aikana tehdyt pitkät vedot pitkillä palautuksilla nostivat kunnon vielä yhden tason korkeammalle.

3. Arvokkaat neuvot ja tsemppaus joita sain kesän aikana juoksuyhteisöltä kilpailupaikoilla, harjoituksissa sekä netissä. Tuli sellainen olo, että minä pystyn siihen. Parissa kohtaa hyvät neuvot torppasivat yli vetämisen riskiä. Kiitos siitä!

maanantai 4. elokuuta 2014

Maha pinkeänä

Sain viimeisen työviikonkin päätökseen ja pääsin viimein kesälomalle. Päätin että kesäloman alusta lähtien alan todenteolla noudattamaan ravitsemusvalmentajan lähettämiä ohjeita. Viikon alusta asti olen syönyt pari ylimääräistä välipalaa ja eilen sitten täydellä höökillä ruoka-annosten kimppuun. Tavoitteeksi oli asetettu varmaan monesta aika vähältä kuulostava 2200 kcal. Se tarkoittaa kuitenkin aikamoista määrää hyvälaatuista ruokaa. Ison aamiaisen jälkeen mietin, että mitenhän tästä lenkille pääsee kun maha tuntui ihan pallolta. Onneksi oli vain kuuden kilometrin verryttely ohjelmassa. Heti lenkin jälkeen armotta välipalaa syömään. Ja kolmen tunnin päästä lounasta. Lounas kohosi eteen Mount Everestin lailla ja meinasi siinä epätoivokin iskeä. Viimeiset leipäpalat pahan olon rajamailla mussuttaen mutta sain kaiken alas. Odotin jo kauhulla iltapäivän vetoharjoitusta, varsinkin kun sitä ennen piti syömän vielä välipalaa. Yllättäen vedot eivät aiheuttaneet mitään normaalista poikkeavaa pahoinvointia ja ruoat pysyivät sisällä. Päivällinen ja iltapala menivät todella tukkoon ahdetun olon kanssa.

Tänä aamuna olin vähän ihmeissäni kun eilisen kaltainen aamiainen ei tuntunut enää mitenkään hirveän suurelta. Välipaloja ja suurempia aterioita olen jo vähän odotellutkin aika nälkäisenä. Varsinkin lyhennetyn pitkiksen jälkeiselle päivälliselle oli oikeastaan jo ihan suden nälkä. Jotain on ilmeisesti aineenvaihdunnassa tapahtumassa. Toivottavasti ei kaikki tallennu läskeiksi vyötärölle.

Muuten hyvä vire jatkuu. Tässäpä viikon kirjaukset:

Ma: ap 6 km, ip 10 km

Ti: ap 6 km, ip 10 km Iinatin kuntoradalla 35'37

Ke: ap 6 km, ip 7,5 km

To: ap 6 km, ip 9,5 km

La: ap 6,5 km, ip Raatin yleisurheilukentällä 4 x 1200 m / 2...3' hölkkäpalautuksin aikoihin 3'55...3'49

Su: 18 km 4'13 / km

Helteitä on ensi viikoksi luvassa ja sehän mulle sopii. Olen huomannut, että helteellä harjoitteleminen nostaa kuntoa. Ohjelmassa on mulle poikkeuksellisesti vain yksi lenkki päivässä. Ajattelin ajoittaa ne iltapäivän lämpöön Jyväskylän kisoja ajatellen.