maanantai 29. joulukuuta 2014

Pakkasen kourissa kuormaa määrästä

Ajatuksena oli juosta jouluviikolla kotiseudullani Suomussalmella vähän enemmän kuin viime viikolla. Ohjelmassa oli myös reipasta juoksua ja vetojakin ihan normaalisti. Pakkanen kiristyi kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä selvästi alle -20 asteen. Minun ei oikein kestä hengästyä kovaa pakkasella joten hylkäsin kovavauhtiset lenkit ja päätin kerätä harjoituskuormitusta juoksemalla mahdollisimman paljon. Matkustin Suomussalmelle tiistai-iltana ja ohjelmanmuutos näkyykin kätevästi viikkoraportista.

Ma: ap 8 km, ip 12 km

Ti: ap 8 km, ip 10 km, ~10 s ruskoja

Ke: ap 10 km, ip 24 km

To: ap 8,5 km, ip 15,5 km

Pe: ap 6,5 km, ip 20 km

La: ap 9,5 km, ip 15 km

Su: 30 km pitkis

Yht hajametreineen 179 km pk1-juoksua

Aika kovalta kyydiltä tuntui paikoitellen varsinkin kun kotiseutu on huomattavasti mäkisempää mitä Oulussa olen tottunut. Perjantaina sää lauhtui sen verran että kovempaan vauhtiin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta tuossa harjoituskuormassa jalat eivät tuntuneet yhtään vastaanottavaisilta. Pehmeä kevyt juoksu sen sijaan kyllä sujui. Siispä juoksin senkin päivän kevyttä vauhtia.

Jotain selvästi tapahtui sillä tuo 30 kilometrinen pitkis tuntui yllättävän helpolta mäkisestä maastosta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Vauhdit nyt olivat mitä olivat mutta kestävyys tuntuu hieman taas kohentuneen. Seuraavaksi kohti kevyempää harjoitusviikkoa.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Rajoja kauemmaksi

Edellisen postauksen jälkeen olen ehtinyt viettää kevyen viikon ja tällä viikolla sitten taas olenkin puskenut määrää hiukkasen kovemmaksi. Nyt alan olla siinä pisteessä, että määrän lisääminen lyhyellä aikavälillä tuskin tuottaa enää pitkään tulosta. Nousee kyllä kovasti kunnioitus huippujen treenimääriä kohtaan kun itsellä näissäkin riittää lusikoitavaa. Silti, ensi viikolla on tähtäimessä vielä vähän vaativampi viikko jonka pääsen viettämään jouluvapaiden osalta kotimaisemissa Suomussalmella. Kiristyvä pakkanen uhkaa ensi viikon kovia treenejä mutta enköhän minä juoksemaan jokatapauksessa pääse. Mutta tähän viikkoon.

Ma: ap 8 km, ip 13 km

Ti: ap 6 km, ip 6 km PK1 + 8 km PK2 + 8 km VK1

Ke: ap 6 km, ip 13 km

To: ap 6 km, ip 10 km sis ~10 s kiihdytyksiä

Pe: ap 8 km, ip 12,5 km

La: ap 8 km, ip 8 x 1,2 km / 1' hölkkäpalautuksin

Su: 27,5 km porukkapitkis

Yht: 159 km juoksua

Jos tästä jotain järkeä yrittää löytää niin tavoitteena on saada kestävyys sille tasolle että pystyn vetämään keväällä kisaan valmistavan treenin kunnolla ja jaksan juosta kunnialla Terwalla 10 km kilpavauhtia maaliin saakka.

Hommasin uuden sykemittarin joka on laajemmin ohjelmoitavissa kuin edellinen mittarini. Sen avulla on tosi näppärä tehdä noita vetoharjoituksia ja kiihtyviä. Ohjelmoin vain valmiiksi treenin sapluunan ja itse harjoituksen aikana äänimerkkejä noudattaen ei tarvitse paljoa kelloa vilkuilla tai räplätä.

torstai 4. joulukuuta 2014

Pimeyden keskeltä

Vuoden pimeimmät hetket ovat meneillään juuri nyt. Arkipäivät toimistossa työskentelevänä juoksijana en näe auringonvaloa käytännössä kuin viikonloppuisin. Silti puen joka päivä lenkkivaatteet päälle pari kertaa ja käyn etsimässä kestävyyttä jostain tuolta pimeydestä pyöräteiden ja polkujen varsilta. Sunnuntaina tietysti saa riittää yksi pitkä peruskestävyyslenkki. Peruskestävyyskauden harjoittelun yksi keskeisimmistä asioista on runsas ulkoilu ja aina kun totun edellisen määrän tasoon odottaa kovemmat viikot. Työpäivän aikana täytyy palautua aamulenkistä ja iltapäivän lenkin jälkeen tulee vietettyä aikaa runsaasti ihan vain sohvalla makoillen. Asun yksin eikä voimia tahdo riittää harjoittelun jäljiltä viikonloppuisinkaan pitää sosiaalisia suhteita yllä. Jaksaakseen täytyy voittaa pimeys, väsymys ja musertava yksinäisyys.

Välillä päivän ainoat todelliselta tuntuvat hetket ovat tuolla jossain ulkona juoksulenkeillä vietettyä aikaa. Juostessa keskellä ei mitään tuulen jylistessä korvissa - ei ujeltaessa, ei humistessa - kokee jotain mitä en missään muuten pysty tuntemaan. Ihan tavanomaiset oululaiset maisemat muuttuvat kauniiksi ja niiden läpi juokseminen salaperäiseksi seikkailuksi jota tuskin muut kuin juoksijat voivat ihan täysin ymmärtää. Kokemuksien selittäminen on lähes mahdotonta, mutta ne jotka tietävät mistä puhun ymmärtävät selittämättäkin.

Sitkeä puskeminen vaikeiden hetkien läpi on haastavaa ei vain niiden raskauden vuoksi vaan myös siksi että täytyy ymmärtää koska liika on liikaa ja osata hellittää. Yhä uudestaan täytyy kuitenkin tehdä jotain mihin nykyiset voimat eivät aivan riitä - muuten kehitystä ei ole luvassa. Kun jaksaa sinnikkäästi ponnistella eteenpäin huomaa vähitellen miten aiemmin raskaalta tuntunut harjoitus tai harjoituspäivien rykelmä sujuukin vaivattomammin ja mahdottomalta tuntuneet tulevat harjoitukset realistisilta. Se on erityisen palkitsevaa ja antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin kohti kevättä ja valoa.