Hipposhallin sisäradalle tehdyn mahalaskun tuloksena koen että päättäväisyyteni on vain kasvanut. Seuraava etappi ennen kesää on SM-maantiejuoksut Siuntiossa. Harjoitteluaikaa on viisi viikkoa ja kisaan valmistautumiseen ja viimeiseen virittelyyn vielä kuudes viikko. Kirjoitin viimeksi, että nyt on syytä katsoa peiliin ja itsetutkiskelun tuloksena aion muuttaa harjoitteluani.
Työmatkojen juokseminen läpi talven on palvellut hyvin kestävyyden kehittymistä. Siinä on silti ollut omat varjopuolensa. Arkisin kovana harjoituspäivänä olen juossut töihin aamulla 6 km. Töiden jälkeen kotiin 6 km ja sitten hallille 2 km. Tuon jälkeen sitten varsinainen treeni ja hölkkä kotiin. Kestävyyttähän tuo haastaa ihan hyvin, mutta kyllä se väistämättä syö harjoituksen laatua. Olen päättänyt, että tästä eteenpäin en juokse työmatkoja kovien harjoitusten päivinä. Voi olla, että palaan jokapäiväiseen työmatkojen juoksuun ensi talven peruskuntokaudella mutta nyt kilpailukaudella siihen ei taida olla varaa.
Toinen ongelma liittyy myös tehotreeneihin ja erityisesti niiden intensiteettiin. Koska minulla on ollut kovat tavoitteet ja olen toivonut edenneeni niiden suhteen olen asettanut turhan optimistiset tavoitevauhdit useimpiin harjoituksiin. Liian kova alkuvauhti on pilannut tai ainakin heikentänyt harjoituksia kun en olekaan sitten jaksanut tehdä suunnittelemaani vetomäärää. Osa harjoituksista on mennyt väärälle tehoalueelle liian kovan vauhdin takia. Tuleviin harjoituksiini asetan tavoitevauhdit tämän kevään kisatulosten perusteella. On turha haikailla kovempien harjoitusvauhtien suhteen koska liian kova intensiteetti ei kehitä optimaalisella tavalla.
Tärkeimmät käytössä olevat harjoitukset tulevat olemaan
Eiköhän näillä eväillä lähde kehitystä tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.