sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Uudet kisapöksyt ja kirraava takareisi

Sain alkuviikosta viestin, että seura on hankkinut kilpa-asuun viralliset juoksushortsit. Aiemmin seuran juoksuasuun oli tarjolla pelkästään trikoot. Minusta on mukavempaa kilpailla shortseissa, koska lantio tuntuu liikkuvan vapaammin ja parempi tuuletus pitää kehon viileämpänä kuin trikoilla juostessa. Vastasin siis oitis että haluan noutaa omani pikimmiten ja sovittiin että haen ne junnujen harkoista Ouluhallilta. Päätin testata uusia shortseja samantien juoksemalla 5 km reipasta ratajuoksua.

Hallilla oli menossa kaikesta päätellen 30 minuutin juoksutesti tai joku vastaava, sillä rataa kiersi koko harjoitukseni ajan porukkaa tasavauhtisesti juosten. En tiedä oliko syynä heistä saatu lisäinto vai mahtavalta tuntuvat juoksushortsit, mutta omakin vauhtini oli paljon lähempänä kovaa kuin reipasta. Keskivauhti asettui samaksi kuin edellisen lauantain puolimaratonilla ja sykkeet paukuttivat lähellä anaerobista kynnystä. Juoksu ei tuntunut mitenkään raskaalta joten alkukierroksilla en huomannutkaan tehojen lipsahtaneen kovemmaksi mitä ajattelin.

Jossain vaiheessa juoksun aikana tuntui jotain pientä oikeassa takareidessä. 5 km oli kuitenkin jo melkein täynnä joten jatkoin loppuun asti - jopa pari kierrosta päällekin sillä päätin lennosta juosta 20 minuuttia täyteen.

Tuo pieni tuntemus on nyt sitten vaivannut pitkin viikkoa välillä enemmän ja vähemmän. Venyttäessä oikeassa takareidessä tuntuu arka kohta. En ole tohtinut nostaa vauhteja lenkeillä enkä juosta kovin paljonkaan. Olin jo aiemmin päättänyt jättää välistä lauantain pm-puolimaratonin mutta nyt osallistuminen ensi lauantain aluemestaruusmaastoihinkin on aika epävarmaa. Olen jopa miettinyt kannattaakohan lähteä SM-maastoihinkaan vai ottaisnko mieluummin varman päälle.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Maantiejuoksun Suomenmestaruuskisat Siuntiossa

Lähdin heti paukusta juoksemaan aikalailla omaa juoksuani. Kärki karkasi välittömästi meikäläisen rallatellessa vähän alle 3'30 / km tahtia. Kolmen kilometrin kohdalla tuntuma oli aikalailla sama mitä kympin kisassa samassa kohtaa joten piti vähän höllätä kierroksia. Eka vitoseen tulin 17'35.

Välillä oli lyhyitä vastatuulipätkiä ja muutama terävä mutka joten tarkkana sai olla. Yritin peesailla minkä pystyin mutta valitettavasti oma hidastuva vauhti johti siihen, että ohittajat karkasivat yleensä aika nopeasti peesin ulottumattomiin. Meno oli kuitenkin ihan rauhallista, juoksin kilometrejä pois. Kymppiin saavuin ajassa 35'28. Ihan hyvä meininki vielä mutta vauhti oli hidastumassa.

Seuraava kahdeksan kilometriä oli tosi musta hetki. Tuntui pahalta enkä pystynyt kirimään vauhtia yhtään. Yritin vain päästä eteenpäin. Vilkaisin jossain vaiheessa kelloa ja oli jo päälle 4' / km vauhti. Sen jälkeen en kelloa vilkaissut vaan yritin vain taistella. Juntusen Ismo juoksi ohi. Yritin vähän aikaa rimpuilla perässä, tuloksetta.

Sitten Elisa Karhu juoksi ohi joku miesjuoksija peesissään. Mukavahan siinä varmasti on peesata, mutta siitä sisuuntuneena päätin juosta heidän ohitseen ja tarjota vastatuulipätkällä Elisalle tuulensuojaa. Yhtä-äkkiä sain tosi paljon lisävoimia ja pystyin nostamaan vauhtia viimeiselle kolmelle kilometrille aika mukavasti. Loppu oli kunnon raastoa. Ohitin Ismon samassa rytäkässä. Jossain vaiheessa ajattelin että tulevat varmaan ohi ja koitin antaa tilaa. Lopulta sekä Elisa ja peesaaja juoksivat ohitseni ehkä parisen sataa metriä ennen maalia. Yritin lähteä perään ja ottaa lopuukiriä mutta peesimies kerkesi ennen minua maaliin. Taustalla Juntusen Ismo tuli sekunnin minua jäljessä maaliin.

Aika 1:16'21 ei todellakaan ole sitä mitä tähän kauden alkuun toivoin, mutta minusta selvä askel eteenpäin hallikisoista. Tuntuma on vähän samanlainen kuin viime kesänä Tornion 5000 metrin juoksun jälkeen - vaikka kanttasin niin luotto siihen että loppukesästä kunto kestää alkaa muodostua. Olihan tuo sitäpaitsi minun puolimaratonin ennätyskin, vaikka Suomussalmella juostu Raatteen maratonin puolikas parempi juoksu olikin. Suomussalmella lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan joten vaikka korkeuseron puitteissa reitillä ei ole liikaa laskua niin sääntöjen mukaan se ei ole ennätyskelpoinen.

Seuraavaksi kisataan melko varmasti piirinmestaruusmaastoissa Oulaisissa.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Suin päin Siuntioon

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen juossut vain kevyttä juoksua ja tehnyt lihashuoltoa. Onpa lepopäiviäkin kertynyt poikkeuksellisen paljon. En ole päässyt valmistautumaan tulevaan kisaan läheskään normaalilla tavalla. Erityisen harmillista vielä kun ottaa huomioon että tämä on minulle ensimmäinen yleisen sarjan SM-kisastartti. Tuostahan ei sinänsä kovin kannata intoilla kun mukaan pääsee pelkästään lisenssin maksamisen ja ilmoittautumisen vaivalla - tulosrajoja ei SM-maantiejuoksuun ole. Silti pistää mietityttämään, että kehtaako näin huonossa kunnossa asettua viivalle.

En silti halua pistää päätä pensaaseen. Haluan uskoa että jossain vaiheessa lähtee taas kulkemaan. Nyt on hyvä kisa tiedossa ja kun vielä SAUL-SM on samassa lähdössä niin olipa oma vauhti mikä tahansa niin yksin tuskin tarvitsee minunkaan juosta. Pakaran ja lantion ympärillä ollut kiristelykin on helpottanut levon ja kevyen hölkän myötä.

Laitetaan nyt vielä loppuun toive että jos nyt alle 1:17 menisi kuitenkin niin voisin olla kohtuu tyytyväinen juoksuun.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

(Hermoja) kiristää

Nyt on käsillä viimeiset kovat treenit kohti Siuntiota. Ikävä vain, että oikeassa perskannikassa on tuntunut ylimääräistä kiristelyä. Vielä ikävämpää on ettei hyvän alun jälkeen treenit ole sujuneet toivotulla tavalla. Välillä tuntuu ettei mikään muu suju kuin se pirun peekoo. Se kyllä sitten sujuukin paremmin kuin koskaan. Hyvä että edes jokin.

Vaan ei auta luovuttaa. Olosuhteet paranee päivä päivältä ja vasta tulevien kisastarttien myötä pääsen taas kunnolla kartalle missä mennään. Juoksin jo kuitenkin hallikaudella ennätysvauhtia, vaikkakin turhan hitaasti kauden tavoitteita ajatellen. Katselin harkkapäiväkirjaa ja en minä juuri tämän kovempia harjoituksia ole saanut tehtyä koskaan aikaisemminkaan joten miksi nyt tuntuu että mikään ei onnistu?