lauantai 21. marraskuuta 2015

Iin yrityksen testijuoksu 2/2015...2016

Maa oli valkeana kun aamulla vääntäydyin pienelle kisaan valmistavalle verkkalenkille. Pientä liukkauttakin oli loppumatkasta joten kisakassiin tuli mukaan myös nastalenkkarit. Lunta tuli vain lisää kun ajelin vanhempieni luo aamupalalle Kaakkuriin josta lähdettiin yhdessä kisapaikalle. Kisapaikalla oli kuitenkin lähestulkoon ihanteelliset talvijuoksuolosuhteet. Pari astetta pakkasta, lähes tuuleton keli ja pieni pehmentävä lumikerros joka ei ollut tamppautunut liukkaaksi. Nastarit jäivät siis laukun pohjalle kuitenkin.

Lähtökomennosta läksittiin aika lujaa liikenteeseen ja meinasin oikeastaan jäädä suorastaan jalkoihin alkukiihdytyksessä. Markku karkasi jo tässä vaiheessa sellaista kyytiä että enpä tuota uskaltanut lähteä haastamaan. Ei sillä että kukaan muukaan olisi lähtenyt siihen ralliin. Meikäläisen paikka löytyi kakkosryhmän kärjestä ja perässä kuulosti olevan ainakin pari juoksijaa. Armottomasti sieltä hiillostettiin mutta ei ollut vetohommiin letkan kärkeen haluja.

Yritin hivuttaa vauhtia vähän kovemmaksi, mutta todennäköisesti siinä kolmannen ja neljännen kilometrin pienien nousujen aikana korkeintaan sain pidettyä vauhtia tasaisena. Kyllähän siinä oma hommansa oli koittaa latoa ettei vauhti pääse hyytymään. Kääntöpaikalla pääsin näkemään ketä siellä takana tulee: Juha-Matti ja Samuli. Ei noita kavereita hevin pudoteta kyydistä.

Käännyin tahallaan sen verran hitaasti että en päädy etummaiseksi. Kärkipaikan otti Juha-Matti joka vetikin välittömästi vauhtia kovemmaksi. Siinä kohtaa piti kaivaa rohkeutta lähteä perään vaikka tuntui että olisi se aiempikin kyyti riittänyt. Samulilla teki vissiin hallaa tuo kääntymisen aiheuttama rytminvaihdos yhdistettynä nykäisyyn. Joka tapauksessa alkoi näyttää että kakkossija ratkaistaan minun ja Juha-Matin kesken.

Olin siinä Juha-Matin takana vajaan kilometrin ajan ja sain siinä sen verran voimia kerättyä että meno alkoi tuntua taas rennommalta joten ohitin ja yritin pikkuisen vielä kiriäkin vauhtia että ei tarvi loppukirissä selvitellä sijoituksia. Omat nykäisy-yritykset jäivät varmaan enemmänkin sinne tunnetasolle mutta vauhti ei sakannutkaan. Juha-Matti vaan ei suostunut putoamaan kyydistä millään.

Mietin siinä että voisiko tästä millään verukkeella höllätä ettei tarvitsisi kärsiä enempää. Kilpajuoksussa meikäläisen ehkä pahin vastustaja on juuri tuo kivun pelko. Kenellekään juoksijalle häviäminen ei ota päähän yhtä paljon kuin näille tunteille ja ajatuksille kärsitty tappio.

Näissä mietteissä ehkä seitsemännen kilometrin loppupuolella takaa kuului pari sen kuuloista korskahdusta että tuumin olevan hetki lyödä löylyä. Tuosta en mitään räjähtävää vauhdinnostoa pystynyt tekemään mutta koitin hilata vauhtia raaemmaksi maalin lähestyessä. Viimeisen kilometritolpan kohdalla tajusin että tästä pystyy vielä kirimään lisää ihan reilustikin ja pistin toimeksi. Enää muutama surkea minuutti jäljellä. Juha-Matin jalkojen ja hengityksen ääni katosivat takaa ja minä juoksin vauhtia yhä voimien mukaan kirien maaliin ajassa 35'46. Eroa oli loppujenlopuksi vain 12 sekuntia eli vajaa 50 metriä joten kirin ylläpito kannatti.

Loppumatkasta hymyilytti kun kisan voittanut Nikkasen Markku tuli vastaan ja oli lähtenyt jo toiselle kierrokselle. Alle 34' juostun kympin jälkeen vielä toinen heti perään alle 40'.

torstai 5. marraskuuta 2015

Peruskestävyysharjoittelua

Olen aloittanut peruskuntokauden melkoisella rytinällä. Juoksen nyt rytmityksellä jossa kahta kovaa viikkoa seuraa aina yksi kevyt viikko. Tämä viikko on se toinen kova viikko. Viimeisen kymmenen päivän aikana juoksua on kertynyt parisataa kilometriä ja alkaahan tuo kieltämättä tuntua. Yhä useampana päivänä aamulenkin ja työpäivän jälkeen juoksen iltapäivälenkin, syön päivällisen, otan nokoset, syön iltapalan ja nukun aamuun asti. Näin ehdin palautua sen verran hyvin että viikossa mahtuu tekemään kaksi kovavauhtista harjoitusta ja yhden pitkän. Kovien harjoitusten yhteydessä on aina alkuverryttelyn aikana koordinaatioita ja välittömästi juoksun jälkeen on aina kuntopiiri tai punttitreeni. Jakauma kovien viikon aikana on suurinpiirtein 15 % kovavauhtista juoksua, 35 % peruskestävyysjuoksua lähellä aerobista kynnystä ja loput 50 % kevyttä juoksua.

Tänään oli tarkoitus käydä virkistävänä kokeiluna juoksemassa Ouluhallilla tonnivitosen kisa. Jo aamulla olo tuntui kuitenkin hyvin väsyneeltä eikä olo juuri kohentunut lounaaseen mennessä joten päätin jättää kisailut sikseen. Kisa olisi ylimääräisen rasituksen lisäksi myös vienyt seuraavan yön unet. Tokihan tämä saa miettimään että tuleeko tässä nössöiltyä liikaa kun kesken kaiken raakkaan ohjelmaa kevyemmäksi. Mielestäni tässä tilanteessa oli kuitenkin parempi nöyrtyä ja niellä ylpeyteni. Olin laatinut tälle viikolle tämän hetken kunnolle hiukan liian vaativan ohjelman.

Juoksin alkuperäisen suunnitelman sijaan sitten lisää peruskestävyysjuoksua ja kotimatkalla huomasin että tie oli paikoin liukas. Nyt pitää olla tosi tarkkana että ei pääse uusiutumaan toissa kauden plantaarifaskiitti.

Tulevalla viikolla pääsenkin sitten vähän keventelemään. Harjoitusmäärä tippuu ja korvaan osan juoksulenkeistä palauttavalla vesiliikunnalla ja pyöräilyllä. Olen myös suunnitellut siihen jotain sosiaalista kanssakäymistä jota näillä kovilla viikoilla en kyllä jaksa juuri yhtään.

Toisaalta kaiken raskaan treenin ja väsymyksen keskellä on ollut mahtavaa huomata että askel alkaa rullata yhä paremmin ja kovavauhtiset treenit ovat sujuneet kuitenkin vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin kilpailukauden loppuvaiheessa.