Perusmeininki jatkui vielä tälläkin viikolla. Sata kilometriä palauttavaa hölkkäilyä, pari tunnin kevyttä lenkkiä, reipas + mäkisprintit, pitkät mäkivedot anaerobisella kynnyksellä sekä kevytvauhtinen pitkä lenkki höystettynä loppuun vedetyllä 5x1'/1'30 veto-osuudella. Yhteensä matkaa kertyi 163 kilometriä. Nyt alkaakin pohjatyöt olla valmiina varsinaisen kilpailukauteen valmistavan treenin aloittamiseksi. Ensi viikosta lähtien aloitan totisemman vauhdin hakemisen SM-maantietä varten.
Mietin tällä viikolla noita rankempia treenejä. Tuntuu järjettömältä, että pakotan täysin vapaaehtoisesti itseni ponnistelemaan vaikka keho tuntuu anovan armoa. Kaikista pahimpia harjoituksia tässä vaiheessa ovat mäkisprintit ja muut lyhyenpuoleiset täysivauhtiset vedot. Mainitsin jo hallikisoihin valmistautuessa miten tietyt harjoitukset aiheuttavat suoranaista kipua. Kovien harjoitusten perusteena on toki se, että vain tällä tavalla pystyn saavuttamaan parempia tuloksia. Silti on vähän vaikea uskoa muutamien sekuntien tulosparannuksien motivoivan näin laiskaa ihmistä.
Taidan todella nauttia juoksemisesta. Hyvä fiilis tulee oikeastaan välittömästi kun lantio alkaa tehdä juoksuliikettä. Kovavauhtinen juoksu tuo villiä iloa jota on vaikea selittää. Välillä purskahdan nauruun kesken harjoituksen. Kovemmissa raastoissa toki hymy hyytyy. Parhaimmillaanhan kovavauhtinen kilpailusuoritus on sellainen, että kovasta rasituksesta huolimatta juoksu kuitenkin sujuu ja silloin tämä ilo ja täyttymys todellakin voittaa väsymyksen, kivun ja muut epämiellyttävät tunteet. Kyllä sen vuoksi on valmis kärsimäänkin.
SM-maantielle on nyt aikaa kuusi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.