lauantai 29. huhtikuuta 2017

Aluemestaruusmaastot Limingassa

Maastojuoksu vaihtui tällä kertaa enemmän maantiekisaksi kun lumitilanteen takia järjestäjä oli joutunut muuttamaan reitin. Kiersimme vähän reilu kilometrin rinkiä hiekka- ja asfalttitietä viisi kertaa. Korkeuseroja ei lakeuksilla ollut lainkaan ja ainoa teknisesti haastavampi pätkä oli mutaisempi mutkitteleva pätkä kierroksen alussa. Reitin muutos oli kyllä varmasti tarpeen ja järjestäjät olivat mukautuneet tilanteeseen hyvin.

Nimenhuudossa kuuntelin ihmeissäni kun nimi nimeltä ketään ei tullut paikalle. Poisjääntejä oli lopulta miltei yhtä monta kuin lähtijääkin. Kova pettymys, mutta minkäs sille voi.

Lähdössä Markku ja Kari lähtivät lujaa ja minusta näytti että muut jäivät seisoskelemaan. Sain aika hyvän startin mutta arkailin rapakoita turhaan enkä löytänyt hyvää linjaa. Siinä kohtaa Markku ja Kari karkasivat jo ihan selvästi ja mun takana taisi juosta lähinnä Samuli. Nuorta maileria vastaan ainoa taktiikka on yrittää pitää vauhtia ja parhaani teinkin, mutta kolmannella kierroksella Samuli kyllästyi peesailemaan ja karkasi. Olisi varmaan pitänyt lähteä perään mutta omat eväät oli aika lopussa.

Viimeinen kierros tuli kuitenkin kohtuu nopeasti vastaan ja muita ei näkynyt. Kierroksen puolessa välissä kuulin varoituksia että perässä tullaan lujaa. Yritin vähän rimpuilla siinä ja sainkin pidettyä neljännen sijan vaikka tiukalle meni. Jarkko oli kaatunut ja olisi tietysti voittanut minut mutta toisaalta vauhdin pidon lisäksi lajiin kuuluu pystyssä pysyminenkin. Tällä kertaa näin päin. Jatkossa saan kyllä tehdä täysillä töitä jos meinaan pysyä edes näköetäisyydellä Jarkosta.

Tästä kisasta jäi tosi kiva fiilis, paljon SM maantietä parempi. Herkkyys oli tosi hyvä ja eiköhän radallakin kulje kunhan saan ihan vähän vielä kestävyyttä paremmaksi. Ensi viikolla sitten Vierumäelle SM-maastojuoksujen pitkälle matkalle.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

SM-maantiejuoksuissa Espoossa 2017

Pääsin eilen viimein avaamaan ulkoratojen kisakauden. Luvassa olikin heti tosikoitos puolimaratonilla. Pitkin kevättä olin ajatellut olevani kovassakin iskussa pitkiä matkoja ajatellen, mutta pari viimeistä viikkoa toi ripauksen kisan kannalta tärkeää realismia odotuksiin.

Kisapaikkaan ja reittiin tutustuessa olikin jo heti olo että tänään ei askel tule lentämään erityisen hyvin. Olin kuitenkin satavarma, että järkevällä juoksulla ennätys rikkoontuisi ja uumoilin ajan painuvan jonnekin 72...74 minuutin tietämille. Oli vieläkin aika hurjan tuntoista asettautua lähtöön Järvenpään ja Nummelan väliin mutta kun ei eturiviin ollut tunkua niin otin sitten paikkani siitä.

Startissa iso joukko pyyhälsi heti ohi ja kun rullailin rentoa vauhtia eteenpäin sain parin kilometrin aikana muutamia innokkaimpia selkiä jo kiinni. Edessä oli karkaamassa Hyryläisen vetämä isompi ja jokunen pienempi ryhmä. Mietin että painan vaan omaa rennolta tuntuvaa vauhtia kun ei tuullut sen vertaa, että olisin suuresti peesistä hyötynyt.

Siiitäpä se sitten alkoi hyvin yksinäinen taivallus kun muita ei näkynyt missään. Juoksin aika rutiininomaisesti eikä suuria tunne-elämyksiä tällä kertaa ollut. Jossain vaiheessa sain joitakin hyytyneitä kiinni. Toki minäkin jonkin verran hidastuin matkan alkessa painaa. Pari jännempää hetkeä oli kohdassa jossa tie ylitettiin saman suojatien kautta niin että vastaantulijat juoksivat vastaan. Tuossa ahtaassa kohdassa jossa molemmat vielä kaarsivat jyrkästi oli sattunutkin ainakin yksi pahempi toisen juoksijan keskeyttämiseen johtanut yhteentörmäys. Reitinsuunnittelijoille tuosta vinkki, että reittiä suunnitellessa olisi hyvä miettiä turvallisuuttakin. Muuten reitti oli nopea ja hyvä kilpailla.

Lopulta maali armahti ajassa 1:15'13 joten pienestä pettymyksestä huolimatta enkka parani kuitenkin reilulla minuutilla. Ihan mukiinmenevä tulos ja tietysi lupaa hyvää että ennätyksen rikkomiseen ei tarvittu tällä kertaa haamujuoksua. Kauden aikana on siis hyvät mahdollisuudet käydä 5000 ja 10 000 metrin ennätysjahtiin. Seuraavaksi kuitenkin maastojuoksua ensin aluemestaruuksissa Limingassa ja sitten Suomenmestaruuskisoissa Vierumäellä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vajaa viikko SM-maantielle

En saanut harjoittelua käyntiin haluamallani tavalla kaatumisen jälkeen. Lonkkaa kivisti yllättävän pitkään eikä kivun sävyttämä juoksu ole hetikään niin motivoivaa kuin terveenä. Vielä maanantaina juoksu tuntui aamulla niin kivuliaalta että jätin lenkit täysin sikseen. Alkoi jo syödä motivaatiotakin kun ei ollut mitään tietoa koska kestää taas juosta. Ajankohta ei ole koskaan sopiva vammoille, mutta harjoitusohjelman viimeistelyvaihe on sieltä huonoimmasta päästä. Olin suunnitellut tiistaille ja lauantaille harjoitukset joissa pääsisin näkemään todellista kunnonnousua.

Tiistaina oli tarkoitus juosta 4x1500m tällä kertaa kahden minuutin palautuksilla. Kipu oli helpottanut sen verran, että päätin lähteä hallille. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut rennolta missään vaiheessa ja kolmannen vedon hyytyessä pahoin jätin harjoituksen sikseen. Vaikea sanoa miten paljon särkevä lonkka vei terää vai oliko tavoitevauhti sittenkin liian luja.

Lauantaiksi suunnittelemani yhdistelmäintervallitreeni alkoi näyttää liian haastavalta ja halusin muutenkin lajinomaisempaa kosketusta. Päätin vetää yksinkertaisen 8 km tasavauhtisen kovan lenkin. Kulku oli alkuun ihan hyvä mutta viimeisellä parilla kilometreillä tuli hyydyttyä aika pahasti. Tämä tuo arvokasta realismia kisatavoitteisiin jotka alkoivat jossain vaiheessa nousta jo melko hurjiksi.

Merkillistä miten juoksun vähentyessä myös into ja motivaatio juosta romahtaa. Lenkille täytyy oikeasti lähtemällä lähteä, kun normaalitilanteessa pitää enemmänkin suitsia enintä intoa jaksaakseen tehdä pitkäjänteistä ohjelmaa. Nytkin mietin odottaisinko mieluummin iltapäivän lämpimiä hetkiä vai hoitaisinko ikävältä tuntuvan velvollisuuden mahdollisimman pian alta pois. Kamalaa! No eiköhän se kisan jälkeen helpota.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kisakunnon viimeistelyä ja lankeemus pitkitksellä

Tällä viikolla jatkoin treenejä pitkälti edellisviikoilta tuttuun tapaan. Kovissa harjoituksissa nostin vaatimustasoa taas napsulla mutta laskin jo hieman harjoitusmääriä. Tein tiistaina ensimmäistä kertaa kovavauhtisen tehoharjoituksen ulkona 20x1'/1' vetoina. Ihan hyvä saada tuntumaa miltä tuntuu pitää vauhtia asfaltilla. Tähän astihan valtaosa vauhtijuoksusta on tullut ratajuoksuna. Perjantaina palasin tämän harjoitusohjelman puitteissa viimeisen kerran tekemään pitkiä mäkivetoja juoksumatolla. Juoksin 3x10'/5' palautuksin nyt jo 4,5...5,0% nousukulmaan. Mukava huomata selvää edistystä viime syksyyn jolloin aloittelin harjoitukset hieman hitaammilla vauhdeilla ja 4,0% nousukulmalla.

Sunnuntaina oli tarkoitus juosta viimeinen varsinainen pitkä lenkki. Jouduin kuitenkin keskeyttämään harjoituken melkein alkuunsa liukastuttuani viiden kilometrin kohdalla. Mitään isompaa ei sattunut, mutta tälli oli sen verran kova, että päätin varmuuden vuoksi palata kotiin tunnustelemaan minkä sortin vaurioita pääsi syntymään. Huomenna varmaan juoksen pelkästään työmatkat tunnustellen kestääkö tiistaiaamuna käydä tekemässä vetoharkkaa.

Juoksua kertyi pitkiksen keskeytyksestäkin johtuen vain vähän päälle sata kilsaa. Tuskinpa tuolla on suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta kunhan muut kovempivauhtiset viimeistelyt onnistuvat kommelluksitta.

SM-maantielle on aikaa enää kaksi viikkoa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Erilaisia intervalleja ja pitkä lenkki loppunostolla

Tuttu treenitahti jatkui tälläkin viikolla. Tiistaiaamuna oli taas kovemman vetoharjoituksen vuoro. Suuntasin taas Ouluhallille juoksemaan 2x(2x1500m/2')4'. Lukijoille muistutuksena pari viikkoa sitten juoksin harjoitukse sapluunalla 4x1500m/4' eli tällä kertaa joka toinen palautus oli selvästi lyhyempi. Vauhtiin sopeutuminen näkyy siinä miten lyhyemmilläkin palautuksilla pystyy vetämään vedot hyvällä rytmillä. Iltapäivällä kävin vetämässä tuohon päälle vielä 6 x 11 s mäkisprintit voimalaitoksen mäkeen.

Perjantaiaamuna oli yhdistelmäintervallin vuoro. Edelliskerran 4x(300m+1500m/200m)/400m päivittyi tällä kertaa muotoon 4x(400m+1400m/200m)/400m. Ohjelman edetessä kovan juoksun osuus tulee yhä suuremmaksi ja siinä syntyvistä laktaateista on päästävä yhä nopeammin eroon.

Viikonloppuna vedin vielä pitkän loppunostolla. Pidin ensin 20 km matkan yllä kohtuullista 4'09/km vauhtia ja viimeisen kuuden kilometrin ajaksi nostin vauhdin 3'48/km tahtiin. Kaikenkaikkiaan juoksua kertyi tällä viikolla reippaanoloiset 152 kilometriä.

SM-maantielle on aikaa enää kolmisen viikkoa. Aika monet tuntuvat jo availevan ulkoratojen kilpailukauttaan. Minä taidan jättää tällä kertaa paukut Espooseen ja Vierumäelle.