sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pohjois-Suomen mestaruuskisat: 5000 m

Tänään päästiin juoksemaan ratavitosta hyvissä olosuhteissa Raatin nopealla mondolla. Liekö muitakin kilpakumppaneita kevään kisarupeama rasittanut, kun viivalla ei tuttuja naamoja kovin montaa näkynyt. Miehissä osallistujia oli neljä, 19-vuotiaissa yksi. Naisia kisaan oli löytänyt kaksi yleiseen sarjaan ja yksi 19-vuotiaiden sarjaan. Enempikin olisi siis viivalle tänään mahtunut.

Minullakin oli koko ajan vähän sellainen olo ettei kilpailu kovin paljoa kiinnostanut. Kilpailupaikalle lähtökin meinasi unohtua, kun nuotinnin innoissani. Kappaleiden korvakuulolta opettelu ja nuoteiksi auki kirjoittaminen on mukavaa puuhaa ja tutuistakin kappaleista löytyy uusia piirteitä tällä tavalla.

Mutta takaisin kilpailuun. Lähtö oli järjestelyiltäänkin melkein yhtä lepsu kuin oma fiilis. Nimenhuutoa ei järjestetty lainkaan. Jossain vaiheessa vihellettiin pilliin pari kertaa ja asetuttiin radoille miten mieli teki. Lähetyskomennoista vaan matkaan. Ei lähdetty mitenkään erityisen kovaa liikkeelle joten löysin aika nopeasti itseni kärjestä pitämässä vauhtia.

Jossain vaiheessa Tuomas meni ohi pariksi kierrokseksi ja sitten minä taas vedin useamman kilometrin putkeen. Muita en oikeastaan nähnyt missään vaiheessa. Koitin lähinnä selviytyä matkasta. Mielessä pyöri, että vauhdinnostolla voisi saada Tuomaankin tippumaan. Ei vaan iteltäkään irronnut eikä kiinnostuskaan aivan tapissaan ollut. Viimeisen 800 m alkaessa yritin muka hieman nykäistä vaan tankit oli aika tyhjänä. Lopulta Tuomas ampaisi ohi viimeiselle kierrokselle lähtiessä ja sellaista vauhtia, että taisi hänellä jäädä aika paljon paukkuja käyttämättä. Tosin ainahan hänellä lopussa riittää kirivoimia, se on hänen vahvuutensa.

Ajassa 16'27,2 ei hirveätä hurraamista ole joskin olihan se sentään toiseksi paras aikani tähän mennessä. Kisassakin se oli toiseksi parasta joten PSM-hopea jäi kotiin tuomisiksi. Fakta tosin on, että viivalta puuttui tänään alueen kovimmat harrastajat joten mitenkään erityisen makealta tuo mitali ei maistu. Näillä näytöillä ei Jämsään lähtökään kovin innosta. Alunperin ajatuksena oli lähteä tavoittelemaan Kalevan kisojen tulosrajaa tuonne, mutta paras kuntohuippu tuntuu olevan tältä kesältä ohi.

Sen sijaan mukavia fiiliksiä on ollut viimeisen parin viikon treeneistä, kun olen alkanut taas luoda pohjia syksyn koitoksiin. Kisauupumus on hellittämässä ja tossu on ollut kohtuu syönnillään perus- ja reipasvauhtisilla lenkeillä. Eiköhän tästä kerkiä vielä uuteen nousuun ennen talvipakkasia.